Käytiin kameran ja koirien kanssa pellolla auringon viimeisten säteiden aikoihin. Lunta on satanut nyt koko ajan lisää, joten pellolla ei ollut enää minkäänlaisia polkuja. Rämmimme sitten pellon poikki tehden omat polkumme. Tai no, koirat teki polun, jota pitkin kävelin niiden perässä. ;) Lunta oli lähes pitkälle reiteeni saakka ja välillä upposin napaa myöten hankeen. Ei ollut koirillakaan kovin helppoa päästä eteenpäin, sillä ne upposivat välillä hankeen lähes kokonaan! 

Pompputyylillä ne sitten liikkuivat eteenpäin auraten kunnon käytävän. Eivät ne voineet oikein juostakaan keskenään. Kerran Luna yritti ruveta leikkimään ja painimaan, mutta se vain upotti Ennan syvälle hankeen. Enna kaivautui lumikasasta ylös lunta suustaan sylkien.

Päädyttiin sitten peltorämpimisen jälkeen hetkeksi koirapuistoon juoksemaan whippettien kanssa. Ennasta ne olivat ihan huippukivaa seuraa! Kerrankin seuraa, joka jaksoi juosta puoli tuntia putkeen ihan täysiä ja koko ajan! Enna tahtoo selvästi oman juoksukaverin, vinttikoiravieheen. ;)

Lumiaurat

Enna yritti kääntyä ympäri...

Lunakin yritti kääntyä...

Hei kun päästiin kovemmalle maalle, meno muuttui tällaiseksi:

Ihanat lenkkisäät jatkuvat! Pääsin koulustakin sopivasti ajoissa, jotta kerettiin pellolle valoisaan aikaan. :)

Jotain kengurun vikaa siinä täytyy olla...

Lähdettiin koirien kanssa reippaalle peltolenkille -20 asteen pakkaseen. Vaan ei meitä pakkanen haitannut! Itse puin jopa liikkaa vaatetta päälle ja umpihangessa tarpoessa tuli jo aivan liian kuuma! Koiratkaan eivät selvästikään jaksaneet juosta läheskään niin kovaa ja paljon kuin normaalisti, kyllä se hangessa tarpominen on aika raskasta. Molemmat nostelivat vähän tassujansa jossakin vaiheessa peltolenkkiä, mutta juostessa tuli taas lämmin ja kylmä unohtui.

Lunan mielestä hanskat on ihan parhaita. Jos joskus vahingossa tiputtaa hanskan ja Luna vapaana ollessaan kerkeää sen nappaamaan, ei yleensä kannata näyttää, että hanskan ottaminen oli kiellettyä tai ainakaan sitä, että itseä moinen asia kovasti suututtaa! Muuten Lunalle voi kasvaa pirunsarvet päähän ja se lähtee rallattelemaan hanskan kanssa. On mukavaa saada märkä ja kuolainen hanska talvipakkasella takaisin koiran rallattelureissun jälkeen... Täytyy vaan hymyillen yrittää olla välittämättä, kun oma lapanen uppoaa lumihankeen ja sen jälkeen päätyy taas koiran suuhun ja yrittää myöskin olla välittämättä kohmeisista tunteesta, joka valtaa sormet, kun ei ole hanskaa kädessä reilun 20 asteen pakkasessa.

Enna ei koskaan ole tällaista harrastanut, se on mamman kiltti tyttö, joka ei halua suututtaa. Luna taas nauttii siitä, kun huomaa ihmisten olevan raivon partaalla sen varastettua jotakin, jolla on kiva leikkiä ja jota ei ainakaan aio tuoda takaisin.

Tällä kertaa tosin otettiin koirille ihan oma hanska peltoreissulle mukaan, joten kuvissa olevan hanskan kanssa leikkiminen oli ihan sallittua. :)

Viime viestiin unohtui laittaa tämä Ennan 1v pose. On se aika koikkaloikka hoikkatyttö, vaan pitkillä ja hoikilla jaloilla pääsee lujaa. Korkeutta taitaa olla hieman reilut 50cm (ehkä 53?) ja painoa vähän reilut 20kg (22?).

Ennan hihnalenkkeilyasia edistyy, nyt osataan jo kävellä melkein koko ajan ihan nätisti hihnassa (välillä tosin vielä se hitaammin kävely meinaa unohtua) eikä yritetä vaan kiirehtiä eteenpäin.

Niin se aika kuluu ja meidän pieni punainen täytti sisaruksineen tänään kokonaiset 1v! Onnea myös muille ketunpoikasille!

Tästä se kaikki lähti. Uskomatonta, että hieman hassukorvainen Enna täytti jo vuoden! (En tiedä missä vaiheessa sen korvista tuli tuollaiset vähän hassun ilmavat! Vaan ne ovat ainakin persoonalliset! ;))  Vastahan me käytiin katsomassa Ketun lapsia ja vastahan me ajeltiin Paneliasta kotiin oma pieni punainen ketuntyttö sylissä! Aika on kulunut hirmu nopeasti! Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa Enna on 5,5viikkoa, olimme katsomassa sitä ensimmäistä kertaa ja valitsemassa sitä omaa pentua. Jotenkin se pikkuinen punainen neiti iski heti silmääni katseltuani pentujen touhua pihalla. Se pieni ja punainen neiti tuntui omalta.

Enna on ollut helppo pentu. Se on pienestä pitäen ottanut erittäin hyvin kontaktia ja se oppikin mm. seuraamisen vähän vahingossa itsekseen! Enna on paljon pehmeämpi koira kuin Luna, joten sille ei ole tarvinnut montaa kertaa sanoa mikä on kiellettyä. Se tottelee ja kuuntelee, on hyvin hallinnassa. Kotona nukkuu, mutta kun mennään pihalle ja hommiin, on ihan mielettömän energinen ja haluaa tehdä tehdä ja tehdä! Kaiken se tekee vielä ihan täysiä! :) Juokseminen on ehkä kaikista kivointa, mitä Enna tietää. Agilityssa on ihan parasta, kun saa mennä lujaa, samoin nomessa. Välillä olisi toki hyvä käyttää hieman myös jarruja, se meinaa joskus unohtua riittävän ajoissa!

Enna on ollut ihan superkiva koira ja niin ihana harrastuskaveri. Toivottavasti pääsemme vielä pitkälle harrastuksiemmekin kanssa, katsotaan mitä aika tuo tullessaan. :) Ennan koko on myös suuren suuri plussa: se on juuri kätevän kokoinen pieni neiti, ihanan kevytrakenteinen. Tämä ja Ennan väri onkin saanut ihan hirvittävän paljon ihastelua ja kehua, niin tavallisilta koiraihmisiltä kuin harrastajiltakin. Enna olikin messukeskuksessa joulukuun puolessa välissä melkoinen vetonaula labradorikerhon ständillä! Pieni koko on myös hyödyksi, kun on koira, joka haluaa olla aina vaan sylissä. :) Enna istuu erittäin mielellään sylissä ja tulee tosi usein istumaan viereeni/eteeni ja odottaa lupaa saada kiivetä syliin. Mm. viime junamatka Tampereelle taittui osin niin, että Enna istui/makasi sylissäni. Hyvin se mahtuu juuri ja juuri kiepille syliin, jolloin pystyy nukkumaan. Tai sitten se istuskelee ja katselee sieltä maailmaa tai laskee päänsä olkapäälleni ja nukkuu niin. Kaikkein mieluiten Enna myöskin nukkuisi aina vieressäni peiton alla ja mahdollisimman lähellä. :) Ihanaa omistaa pieni sylikokoinen labradori! Toivottavasti Enna on jatkossakin yhtä iloinen, helppo, energinen ja kontaktia pitävä neiti!

Jo pikkuisena Enna oli kova antamaan pusuja ja sitä samaa se on edelleen! Enna vetää korvat onnellisesti taakse ja pussaa kaikki tutut ja tuntemattomat läpikotaisin! Ennan pusuja ei voi välttää ja sitä ei voi olla rakastamatta, ainakaan Ennan omasta mielestä! ;)

Viime viikonloppu vierähti jälleen Tampereella ja eilen oli koiraporukalle tiedossa herkkuja: maksalaatikkokakkua kermaviilillä ja kuivatuilla kananpaloilla. Enna sai synttärikakkunsa siis hieman etukäteen. Päivä vietettiin myös lihaisia luita syöden. Lahjaksi Enna sai söpön valkoisen ruokakupin (Luna sai aikaisemmin samanlaisen vaaleanpunaisen) sekä oman pienen puudelivinkupehmon. Luna ja Enna kiittävät Ninniä jälleen viikonlopun leikkiseurasta!

Lauantaisten synttärilahjaostosten lisäksi molemmille tytöille tarttui M&M:n alelaarista vahingossa mukaan hauskat Hurtan pörröheijastinpannat:

Eilen käväistiin vielä illalla treenaamassa agilitya. Meillä onkin Ennan kanssa ollut tosi pitkä aika viime treeneistä! Alkuun se katseli aika paljon muita koiria ja hallin menoa, kun ei vielä oltu päästy hommiin. Nopeasti kuitenkin taas tuijotteli aika herkeämättä minua kun palkkailin muutaman kerran. Meiltä jopa kysyttiin ihan siihen tunnin alkuun, että ollaanko tokoryhmäläisiä kun on niin hieno kontakti! (Oltiin ekaa kertaa uudessa agiryhmässä. Tein alkuun vähän seuraamistreeniä) Eipä enää välittänyt muista treeneistä olijoista, kun päästiin hommiin! :) Otettiin ekaa kertaa hyppyihin rimat, joskin vielä tosi matalalla. Ne aluksi sekoittivat selvästi Ennaa, joka oli tottunut, että rimat ovat aitojen välissä maassa. Muutaman kerran se kielsi tai hyppäsi hieman hassusti, mutta lopputunnista sujui jo paljon paremmin! Ymmärsi selvästi, että edelleenkin kuuluu aitojen välistä mennä lujaa, vaikka siihen onkin ilmestynyt pieni este. Tehtiin pari pientä radanpätkää ja yksittäisiä treenejä puomin alastulolla. Hienosti plikka taas muisti homman juonen! :)

Luna tuli viimein eilen kotiin! Joulukuun puolesta välistä saakka se on majaillut porukoillani. Toki Ennan kanssa näimme Lunaa jouluna, kun mentiin perästä itsekin samaiseen paikkaan joulunviettoon.

Itse olen vähän flunssainen, joten päätin mennä tuohon lähimetsään vähän juoksuttamaan koiria. Ei tarvitsisi kävellä hirmu pitkää lenkkiä ja sairastuttaa itseään vaan lisää. Luna taas muistutti, miksi se osaa joskus olla niin rakas ja raivostuttava. Muistanette ehkä tämän kirjoituksen keväältä, itselläni on ainakin tuo Lunan tempaus erittäin hyvin muistissa... Oltiin pitkästä aikaa tuossa samassa metsässä kuin tuolloin keväällä, sillä kesällä siellä ei pysty olemaan laisinkaan lasinsirujen ja muiden roskien vuoksi. Nyt ajattelin kaiken hautautuneen sopivasti ihanan paksun lumikerroksen alle.

Tämä kuva kertoo mielestäni kaiken tämänpäiväisestä metsälenkistä: Enna juoksee luokse ja Lunasta vilahtaa vain hännänpää sen kadotessa syömään jotakin.

Kaikki alkoi ihan mukavasti: koirat juoksivat lumessa ihan innoissaan. Uskalsin päästää Lunankin irti, sillä sen antibioottikuuri oli loppu ja en ajatellut pitää sitä hirveän kauaa vapaana juoksemassa. Enna juoksenteli välillä yksinäänkin, kun Luna kulki nenä maassa etsien kivoja hajuja (ja ruokia). Päätin sitten kävellä aina eteenpäin, kun Luna jäi jonnekkin haistelemaan, jotta se juoksisi pian perään eikä katoaisi syömään mitään ällöttävää.

Luna vaanii lähestyvää Ennaa

Enna kirmaili innoissaan aina perässäni, mutta Luna mennä viipotti hieman omia reittejään. Pian se sitten hävisikin näkyvistä, vähän pidemmäksikin ajaksi. Huutelin sitä, mutta se ei juossut täysillä mistään kukkulan takaa, kuten Enna tekee kun sitä kutsutaan... Otin Enna kiinni (epäilin Lunan olevan syömässä jotain tosi ällöttävää ja miksei jotain vaarallistakin) ja lähdettiin rämpimään syvemmälle metsikköön. Yritin seurata jotain jälkiä, mutta Lunaa ei näkynyt ja omat kenkäni täyttyivät lumesta. Erittäin mukavaa kipeänä rämpiä järkyttävässä umpihangessa! Lenkin piti olla vain pieni kiva kevyt lenkki metsään, mutta siltä se ei tosiaan tuntunut.

Aikani huudettuani ja rämmittyäni ja pahimmat auton alle katastrofit mietittyäni, neiti Possu suvaitsee ilmestyä mäen päälle tuijottelemaan. Neiti tulee silloin kuin sille itselle sopii, kutsuista huolimatta. Mäen päältä se sitten hitain askelin hiippaili meidän luoksemme. Sen vaaleanpunainen possupanta sopii sille kuin nenä päähän. Äkkiä kotiin vaihtamaan vaatteita ja sukkia, nyt kun ei ole yhtään varaa sairastua enempää kun viikonlopuksi on tarkoitus jälleen reissata Tampereelle!

Vaan täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta, on jo ollut ikävä tuota possunenää! Onneksi se viimein tuli taas kotiin Ennankin kaveriksi. :)

Ja täytyy tähän väliin jurputtaa vähän Ennastakin. Se nimittäin unohti sairaslomailunsa aikana hihnakäyttäytymisen... Me kun ei sillon ulkona käyty muuta kuin nopeilla pissalenkeillä ja silloinkin usein fleksissä (pahapaha), jotta se pääsee vähän kauemmaksi hädälle. Alkulenkistä sillä olisi nyt aina niin kiire, loppulenkistä menee jo hyvin. Ihan kuin sen sairasloman aikana käyttämättä jäänyt energia olisi vieläkin käyttämättä. Vaan onneksi pieni punainen pääsee taas juoksemaan paljon irti ja purkamaan juoksutarvettaan! Hihnalenkkeilyasiaan paneudumme nyt myös huolella.

Enna joutui viettämään joululomani ajan sairaslomaa, mutta nyt koulujen taas alettua, ollaan päästy myös hieman jo treenailemaan kun oireita ei ole enää hetkeen ollut! Loppiaisena käytiin tekemässä pellolla nometreenit kun kerrankin oli avustajakin omissa treeneissä mukana. Ennalla riitti sairaslomailun jälkeen erittäin paljon virtaa, viimeinkin kun pääsi oikeasti hommiin!

Ensin tehtiin hieman motivoitua linjaa jonkinmoisen tampatun hiihtoreitin keskelle. Ei viitsinyt viedä dameja ihan hirvittävään lumihankeenkaan! Enna oli ihan supertäpinöissään ja seurasi innolla, vaikkei se minkään silmiintapituskontaktiseuraamiskäskyn alla ollutkaan. Vietiin pari damia eri etäisyyksille: toinen lähempänä ja toinen kauempana. Ekalla lähetyksellä Enna karkasi! Refleksin omaisesti suustani pääsi karjaisu ja pieni punainen kääntyy salamannopeasti ja tulee takaisin sivulle! Hieno plikka!! Seuraavalla kerralla ei karannut ja ekalla noudolla tuli lähempi dami ja tokalla kauempi. Ja ihan hirvittävällä vauhdilla! Enna ei yhtään hidasta vauhtiaan lähestyessään palautuksissa minua, joten se tekee aina ylimääräisen jarrutuslenkin takanani ja palaa heti tuomaan damia. "Täysillä!" - on Ennan motto.

Linjatreenin lisäksi tehtiin pari markkeerausta kun ei oltu ihan kaksistaan treenaamassa. Markkeerauksia ei olla juurikaan tehty, joten matka ei ollut hirvittävän pitkä ja heitot tuli tampatulle alueelle. Helposti suoraan dameille ja täysiä takaisin. Saatiinpa vähän yleisöäkin kun viereisessä kulkevalle jalkakäytävälle pysähtyi parikin ihmistä ihastelemaan Ennan menoa. Saatiin myös palautetta siitä, kuinka ihana on katsoa koiraa, joka selvästi niin nauttii! Ja tottahan tuo, ihana katsoa kun Enna rakastaa sitä mitä tekee ja tekee sen vielä täysillä. :)

Loppuun vielä parit linjatreenit. Otettiin yksi sokkolinjakin! Enna ei siis nähnyt kun dami vietiin. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä ja Enna näkikin damin hangessa ennen kuin lähti noutoon. Viimeiseksi jo melko pitkä linja, mutta jätin damin lumeen pystyyn, jotta ei mene liian vaikeaksi. Ennalle tämäkin helppo ja dami taas vauhdilla luokse! :)

Näiden lisäksi tehtiin vähän malttitreeniäkin. Jäätiin Ennan kanssa katsomaan, kun dameja heiteltiin kauempana ja lopuksi vähän lähempänäkin äänitehosteiden kera. Enna ei saanut siis hakea niistä yhtäkään, vaan sen piti istua nätisti rauhassa sivulla. Tosi hienosti meni! Ei elettäkään karkaamisesta tai minkäänmoisesta ääntelystä. Tehtiin myös pieni treeni, jossa jätin Ennan istumaan ja menin itse lähelle heittelemään ja "hetsaamaan" damin kanssa. Ei ongelmia tässäkään. :)

Ollaan tehty myös pientä tokotreenin tynkää sisällä. Perusasennon hiomista ja täyskäännöksiä, sellaista yleistä takapään hallintaa ja sen avulla kääntymistä. Intoa oli taas ihan hirmuisesti ja saatiin onnistuneita harjoituksia. Näistä treeneistä on hyvä jatkaa taas aktiivisempaa treenaamista! :) Ensi viikolla todennäköisesti päästään jo vähän kimppatokotreenailemaan! Nenäpunkkioireita ei ole ollut enää hetkeen, mutta huomenissa laitetaan kuitenkin Ennalle vielä toinen satsi Strongholdia niskaan lääkärin ohjeen mukaisesti. Jospa inhottavat ötökät pysyisivät sillä lopullisesti poissa! :)

Terveiset viikonlopun Tampereen reissulta!

Pienen kylmänaran Ninni-basenjin piti suojautua pakkasta vastaan vähän reippaammin.

Enna ja valloitetut sohvatyynyt.

Enna ei raketteja pelännyt ja oli kanssamme ampumassakin meidän omat raketit. :) Reipas tyttö! Osasin tosin aavistaakin, ettei tyttö raketeista hätkähdä, sillä on kuullut laukauksia eikä ole niihin huonolla tavalla reagoinut.

Nyt suuntaamme Ennan kanssa auton nokan kohti Tamperetta, teemme pikavisiitin sinne suuntaan! :) Oikein hyvää uutta vuotta 2010 kaikille!

Enna kotiutui tiistai-iltana takaisin Vantaalle ja Luna jäi vielä lomailemaan porukoille. Keskiviikko aamuna äiti soitti, että Luna on kummallinen, sitä vaivaa jokin! Se tuntuu pelkäävän vähän kaikkea ja kävelee häntä koipien välissä seinän viertä pitkin ja aivastelee. Ei uskalla tulla eteiseen eikä keittiöön. Oli kuulemma pelännyt jopa äitiä ulkona, ihan kuin ei olisi tunnistanut sitä. Lunalle ei ollut edes sattunut mitään erikoista, miksi se olisi asioita pelännyt! Erittäin omituista käytöstä Lunalta, joka ei yleensä pelkää yhtään mitään! Tai jos säikähtää, niin palautuu erittäin nopeasti. Eikä se nyt koskaan ole porukoiden luona pelännyt, kuitenkin asunut siellä muutaman ekan elinvuotensa ja muutenkin viettää siellä paljon aikaa.

Lunan käytös kuulosti niin kummalliselta ja huolestuttavalta, että käskin lähteä heti käymään eläinlääkärillä. Luna on jo tänä vuonna ollut kyseisen eläinlääkäripaikan vakioasiakas, kun alkuvuoden sterilointileikkauksien johdosta siellä jatkuvasti ramppasi. Juttelinkin sitten hetken aikaa myös Lunaa hoitaaneen eläinlääkärin kanssa puhelimessa, sillä hän halusi tietää Lunalle lauantaina annetun Strongholdin vahvuutta. Jännityksellä jäin odottamaan seuraavaa soittoa, jota ei sitten kuulunutkaan pitkään aikaan.

Kun viimein sain kuulla lisää Lunan tilasta, siltä oltiin otettu verikoe ja mitattu kuume ja todettu sillä olevan tulehdusarvot hieman koholla sekä kuumetta. Lunan epäiltiin olevan yliherkkä Strongholdille, mutta kuumetta sen ei kuulemma pitäisi aiheuttaa! Ja mikään ei oikein tuntunut selittävän Lunan todella omituista käytöstä. Lunalla todettiin olevan ilmeisesti myös flunssaa. Lääkärillä se oli kuulemma ollut ihan reippaana, mutta kotiin päästyään se taas luikki pian pois eteisestä häntä koipien välissä. Lääkkeeksi Luna sai ensin särkylääkettä, jolla sitten saatiinkin kuume laskemaan. Antibiootit se sai myös mukaan, mutta niitä ei sille ainakaan vielä ole annettu, ne annettiin mukaan kuitenkin varmuuden vuoksi.

Kummallista ja omituista kyllä! Täytyy näköjään olla erittäin varovainen sen kanssa, mitä lääkkeitä Lunalle antaa. Sehän ei kestänyt myöskään kipulääkettä, jota se sai ensimmäisen sterilointileikkauksen (niin, niitäkin sitten tosiaan oli kaksi...) jälkeen. Se voi erittäin huonosti ja tärisi. Stronghold ei sitten ilmeisesti myöskään Lunalle yhtään sovi, se kuulemma myöskin raapii itseään hirveästi, joten jotain iho-oireitakin se taisi siitä saada. Nämä kielletyt lääkkeet on nyt merkattu ylös eläinlääkärin tietoihin ja sille määrättiin Strongholdin tilalle toista lääkettä nenäpunkkeja vastaan, jos tarvetta ilmenee. Lunahan ei nenäpunkeista oireillut, mutta sille laitettiin myöskin Stronghold niskaan, sillä Enna oireili ja Lunalle sama lääke myös määrättiin.

Eläinlääkäri oli muuten myös kertonut, että kennelyskä on erittäin harvinaista! Se oikea kennelyskä. Se, mitä on usein liikkeellä, on tavallista flunssaa. Ihmiset vain puhuvat kennelyskästä ja kaikki yskiminen on aina heti kennelyskää. Aika jännä, en ole koskaan ennen kuullut tällaista! Ennan yskimisestäkin eräs eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti oli kennelyskää. Mutta ehkä sekin sitten oli flunssaa?

Luna on saanut tänä vuonna ihan tarpeeksi jo kokea ja kärsiä näistä harvinaisuuksia ja omituisuuksista, ei olisi sille toivonut vielä tällaistakin. :/ Soittelin juuri tilannetietoja Lunan tilasta ja se kuulemma voi nyt ihan hyvin. Vielä se aivastelee, mutta kuumetta ei ole nyt ollut eikä se ole enää pelännyt! Se saa kuitenkin vielä särkylääkettä eikä käy ulkona kovin pitkillä lenkeillä. Ehkä se tästä. Voi Lumpperlandiaa. Johan tässä on molemmat koirat nyt sairastelleet tarpeeksi. Enna rupee olemaan jo ihan ok, ei ole enää vetänyt ilmaa nenän kautta. Tänään tehtiinkin sitten jo vähän pidempi lenkki ja Enna sai hetken olla irtikin. Toivotaan, että nämä sairastelut rupeavat nyt olemaan tässä.